Minä: Öm, anteeksi, mutta istut paikallani. Sanoin hiljaisesti. Mies, tai poika, käänsi päänsä ja kohtasin taas ne silmät, jota tuijotin eilen.
Maple-mies: Anteeksi, voin siirtyä, jos tahdot.. Poika hymyili ja oli siirtymässä.
Minä: On täällä muitakin pöytiä, istu sinä siinä vain. Sanoin ja hymyilin takaisin. Olin lähdössä pois, kun kuulin äänen takanani sanovan:
Maple-mies: Ei, sinun tarvitse lähteä. Voit istua tähän. Hän sanoi ja istahdin häntä vastapäätä.
Minun nimeni on Louis. Sanoi, Louisiksi esittäytynyt poika tai mies.
Minä: Olen Daisy. Hymylin hänelle. Samalla kaakaoni saapui ja siemailin sitä samalla, kun juttelimme.
Louis: Aika sattumaa, että minulla on pikkusisko Daisy. Hän naurahti. Naurahdin myös.
Hei, saanko puhelinnumerosi? Soitan sinulle myöhemmin vielä. Louis jatkoi vielä ja ojensi puhelimensa. Näppäilin numeroni ja tallensin sen nimellä Maple-Daisy. Hän tarkisti sen vielä ja naurahti. Sitten Louis lähti kahvilasta ja minä join vielä viimeiset pisarat. Otin takkini ja laitoin sen päälleni. Kävelin takaisin kotiini.
Casparin näkökulma:
Kuulin oven avatuvan. 'Tönäisin' Cristyn viereeni äkkiä ja siistin paitaani. Daisyn ilme ei ollut kovin iloinen nähtyään Cristyn. Cristylläkään ei ollut hymy kasvoillaan.
Cristy: Kulta, kuka tämä nainen on? Hän kysyi katsoen vuoroin minua, vuoroin Daisya.
Daisy: Olen Casparin tyttöystävä. Daisy sanoi ja ojensi kättään, kätelläkseen.
Cristy: Luulin, että välillämme olisi jotain!? Cristy kivahti.
Minä: Halusin Cristy sinut tänne, jotta voisimme keskustella asiat halki. Sanoin ja kävin laittamassa olohuoneeseen valot päälle. Tytöt istuivat sohvalla, nyt he olivat rauhoittuneet.
Daisy: Itsekin sain tietää tästä vasta tänään, tämä on kamalaa minullekin. Daisy sanoi yrittäen saada Cristynkin paremmalle mielelle.
Cristy: No, mitä me teemme nyt? Cristy kysyi. Mietin aivan samaa juuri. Istuin tyttöjen väliin.
Daisyn näkökulma:
Puhelimeni alkoi yhtäkkiä soimaan. Kaivoin turkoosikuorisen puhelimeni taskusta. Tuntematon numero, Louis! Kuka muukaan?
Caspar: Kuka sinulle soittaa, Daisy? Caspar kysyi.
Minä: Louis, se poika Maplesta. Tapasin hänet uudestaan ja annoin numeroni hänelle. Anteeksi, vastaan nyt. Kerroin ja kävelin minun huoneeseeni.
Louis: Vastasithan sä! Kuului puhelimen toisesta päästä.
Minä: Joo, Caspar 'kyni' tiedot susta äsken. Naurahdin takaisin.
Louis: Minun ei varmaan tarvitse tietää, kuka on Caspar? Hän kysyi ja minä vastasin myöntävästi.
Haluutko mun kaa.. öm, illalliselle? Haen sut kymmeneltä! Louis jatkoi vielä.
Minä: Tottakai, tai siis, käy mulle. Blocker Street 134, muista! Huudahdin vielä ja sitten lopetimme puhelumme. Kävelin takaisin olohuoneeseen.
Caspar: No, mitä se Louis? Hän kysyi. Kerroin treffeistämme.
Aiotko pettää mua sen ääliön kanssa!? Caspar huudahti minulle.
Minä: Öö, haloo! Sä petit mua ja sä et edes tiedä millanen Louis on. Cristy voi olla sun kaa täällä. Sanoin hymyillen loppulauseessa.
Caspar: Ainiin, no joo. Mee sitten, mut tuu kotiin takas vielä. Caspar sanoi ja halasi minua.
Nyt vain piti parissa tunnissa valmistauta illan 'romanttiseen' illalliseen. Minneköhän Louis minut vie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti