Minä: Louis, meidän ei pitäisi tehdä tätä. Sanoin ja työnsin Louisia pois päin. Kävelin olohuoneeseen, jossa tällä kertaa ei ollut ketään, ja istuin sohvalle. Louis seurasi minua ja istui viereeni laittamalla toisen kätensä minun ympärilleni, samoin kuin Caspar. Kaikki mitä Louis teki, muistutti Casparista. Minulle tulee siitä kamala olo, kun petän jotakuta, mutta Casparia se ei näköjään haittaa, että särkee ihmisten sydämiä!
Louis: Onko jokin vialla? Louis kysyi halaten minua. Pudistin päätäni ja halasin poikaa takaisin.
Saanko kysyä yhden asian? Hän jatkoi ja nyökkäsin. Keitä ne tyttö ja poika olivat sinun kodissasi?
Voi ei, hän kysyi juuri sen, jota en halunnut kertoa. Nielaisin, mutta liian kovaäänisesti.
Minä: Öm, minun sisaruksiani. Valehtelin nopeasti. Mitä minun päässäni liikkuu?
Louis: Aijaa, luulin jo, että se poika olisi sinun poikaystäväsi. Louis sanoi helpottuneena ja naurahti.
Minä: Äh, valehtelin. Caspar on poikaystäväni ja se tyttö, Cristy, on hänen tyttöystävänsä. Caspar petti minua ja kertoi vasta tänään. Sanoin ja purskahdin itkuun. Louis halasi minua uudelleen ja tällä kertaa otti minut syliinsä. Itkin hänen olkapäätänsä vasten. Kuulin portaista taas töminää ja samassa olohuoneen ovella seisoi Niall ihmettelevä katse kasvoillaan. Katsoin häntä kohti, mutta jatkoin itkemistä uudestaan. Niall asteli meitä kohti hiljaa ja istui meidän viereemme.
Niall: Mikä on hätänä? Hän kysyi irlantilaisaksentillaan. Se sai minut rauhoittumaan ja käänsin päätäni. Nyt nojasin Lousisin rintakehää vasten. Kuulin heidän kuiskivan jotain, mutta en jaksanut kuunnella. Päätin ilmoittaa Casparille jääväni tänne yöksi, vaikka hän sanoi, että menisin vielä kotiin takaisin. Siihen oli kaksi syytä ja ensimmäinen oli: hän on Cristyn kanssa ja toinen: kello on jo yli kaksitoista yöllä.
Louis: Me päätimme, että sinä jäät tänne yöksi. Kello on jo sen verran. Louis sanoi hymyillen, huomasin Niallinkin hymyilevän. Aloin itsekin hymyilemään. Louis kantoi minut hänen huoneeseensa ja kävi äkkiä vessassa, samalla itse menin jo sänkyyn. Kuulin vessan oven kolahtavan kiinni ja seuraavaksi hiippailua takanani. Louis kipusi sänkyyn ja veti minut hänen lämpimään vartaloonsa kiinni. Nojasin häneen ja nukahdin heti.
Aamulla, Louisin näkökulma:
Kuulin pientä, hentoa tuhinaa vierestäni. Huomasin Daisyn nukkuvan vielä. Aloin silittämään hänen poskeaan. Halasin Daisya todella lujaa, en antaisi Casparin satuttaa häntä enää koskaan. Tunsin tytön olevan kylmä ja sitten tajusin, että olin varastanut koko peiton, laitoin peiton meidän molempien päälle ja lämmitin tyttö yhä. Yhtäkkiä kuulin epämääräistä muminaa vierestäni. Ravistelin Daisya hellästi ja se sai tytön heräämään.
Daisy: Ai, huomenta. Hän sanoi väsyneesti. Sanoin huomenet takaisin ja suutelin häntä otsalle. Daisy kääntyi ja se taisi olla merkki siitä, että saan pukeutua, tehtyäni sen kävelin alakertaan tekemään aamupalaa, mutta keittiö oli jo täynnä pikkukokkeja. Harry tietysti pääkokkina, Liam ja Niall tarjoilijoina ja Zayn varmaan nukkumassa vielä Perrien kanssa. Pian huomasin Daisyn kävelevän portaita alas. Hän oli laittanut hiuksensa leteille. Hymyilin hänelle ja Daisy käveli suoraa päätä pöydän ääreen istumaan. Söimme aamiaisen keskustellen rauhassa, mutta meidät keskeyttyi puhelimen ääni. Daisy otti puhelimensa ja näin hänen ilmeestään, että viesti oli Casparilta.
Daisyn näkökulma:
Caspar ei näköjään tykkää siitä, että kun minä olen toisten poikien seurassa.
Sanoin, että sinun pitää tulla takaisin kotiin, mutta kuuntelitko sinä?
Et tietenkään! Olet aivan päätä myöten pihkassa siihen toiseen! Olen
jättänyt Cristyn nyt sinun vuoksesi ja yöllä odotin sinua kotiin, muttet tullut.
Miksi? Koska se toinen poika on saanut sinut hullaantumaan häneen!
Kai meidänkin juttumme on nyt ohi, oli kiva olla sinun kanssasi 2-3 kk.
- Caspar
Mitä. Ihmettä. En voinut estellä itseäni ja tunsin muutaman kyynelen poskellani. Louis otti puhelimeni ja Niall pyyhki kyyneleeni hymyillen minulle. Koitin hymyillä takaisin, mutta vastaukseni oli vain vino irvistys.
Louis: Älä välitä siitä Casparista, sinulla on minut ja muut pojat tukenasi. Tiedän sinun olevan vahva ja, että pystyt unohtamaan hänet. Louis sanoi ja ojensi kännykkäni. Laitoin kännykkäni taskuun ja jätin leivän pöydälle. Kävelin Louisin huoneeseen, mutten muistanut, missä niistä viiden oven takana olisi Lousisin huone. Päätin avata yhden ja se oli kuin olikin sama huone, josta olin lähtenytkin. Menin sängylle istumaan, otin tyynyn syliini ja puristin sitä lujaa. Kuulin oven avautuvan ja sieltä tuli Louis. Hän istui viereeni ja otti minut halaukseensa. Halasin poikaa takaisin.
Louis: Älä itke, olet minun, ikuisesti. Louis sanoi ja suuteli minua huulille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti