Tunsin tökkimistä kyljessäni. Räpäyttelin silmiäni ja näin Niallin vieressäni. Nyt muistan, Floridan lento! Tajusin samassa. Samalla tuli kuulutus, että saapuisimme Floridaan. Aloitin pakkaamaan tavaroitani ja samalla kun olin valmis, tuli uusi kuulutus: *Olemme saapuneet Floridaan!* Istuin aivan rauhassa, mutta näpräilin kännykkääni. Kun tunsin korvieni sattuvan taas hieman, tiesin, että olimme laskeutumassa. Laitoin kännykän pois ja hetken päästä otin turvavyön pois ja nousin penkiltäni. Otin myös tavarani ja kävelimme muiden mukana pois. Lentokentällä minulla ei ollut kyytiä, joten hain taksin. Niall kysyi kuitenkin, jos minä haluaisin mennä hänen kyydissään. Niallia odotti siis musta Range Rover vähän kauempana muista autoista. Vastasin myöntävästi ja astuimme autoon, kuitenkin ensin laitettuamme kaikki matkatavaramme takakonttiin.
Niall: Best Western Homesteadiin, kiitos! Niall huikkasi ja kuski nyökkäsin. Katsoin koko matkan ulos ikkunasta, kunnes tunsin jonkun vetävän minua. Vilkaisin vasemmalle puolelleni ja Niall hymyili minulle. Tajusin, että minulla oli turvavyö, joten en 'venynyt' pitkälle.
Minä: Niall, minulla on turvavyö ja mitä sinä edes teet. Sanoin ja vetäydyin pois.
Niall: No, kun sinä olet niin nätti ja tykkään sinusta paljon. Niall sanoi hiljaa, kuulin vain sanan 'nätti', mutten saanut muusta selvää. Hihitin hieman ja se sai Niallin punastumaan. Taputin hänen olkapäätänsä.
Minä: Hei, turhaan punastelet, sitä paitsi, näytät söpöltä, kun punastelet! Sanoin hymyillen ja pussasin poikaa poskelle. Se vasta saikin pojan punastumaan.
Kuski: Perillä! Kuului kuskin paikalta. Nousimme molemmat autosta ja saimme meidän laukkumme.
Minä: Hei, miten me päädyimme samaan hotelliin!? Huudahdin iloisesti. Nauroimme samalla, kun kävelimme hotelliin sisään. Rekisteröidyimme molemmat sisään ja sattumalta meillä oli samassa kerroksessa huoneet. Menimme samaan hissiin, koska kuka nyt rappusissakaan kantaa matkalaukkujaan. Hissi pysähtyi neljänteen kerrokseen ja me lähdimme eri suuntiin. En tainnut kertoa, että olen hotellissa niin kauan, että löydän oman asunnon. 605, 606, tässä! 607! Katsoin vielä korttiini varmistaakseni huoneeni numeron: 607, kyllä, oikea ovi! Avasin oven ja edessäni avautui pieni eteinen ja sen jälkeen parisänky. Kävelin 'eteiseen' ja vasemmalla puolellani taisi olla vessa. Avasin oven ja vessa se olikin. Raahasin laukkuni lipaston viereen ja itse kaaduin sängylle. Mitäköhän kello on? Kävin respassa kysymässä kelloa ja samalla siirsin kännykkäni samaan aikaan. Kävellessäni hissiä kohti ja musiikin maailmassa en tajunnut, mihin suuntaan jalkani johtivat. Siis suomeksi, minä törmäsin. Nousin ylös silmänräpäyksessä ja huomasin Niallin pitävän otsansa kulmasta kiinni. Auts, taisin osua juuri tuohon kohtaan.
Minä: Anna minun auttaa sinut ylös. Sanoin ja ojensin kättäni nostaakseni hänet ylös. Niall otti kädestäni ja nousi minun avullani ylös, yhä pitäen kättään otsallansa. Löitkö otsasi muualle vai törmäsivätkö otsammekin? Kysyin, pieni hymyn poikanen kasvoillani.
Niall: Tämä taisi äsken tapahtua, mutta kyllä se siitä paranee, jos siihen tulee mustelma. Niall sanoi ja hymyili minulle, joka sai minut hymyilemään kunnolla.
Minä: Korvaan tämän jotenkin, hmm, miten olisi, jos menisimme tuonne kahvilaan.. Sanoin. Niall nyökkäsi ja otin hänen kädestään kiinni ja 'talutin' hänet kahvilaan. Oi, miten pehmeät kädet! Hei, enhän juuri ajatellut tuota!?
Syötyämme Niall saattoi minut huoneelleni. Olin juuri kaivamassa avaintani taskusta, kun Niall työnsi minut seinää vasten, katsoen syvälle silmiini noiden merensinisten silmiensä kanssa. Katsoin häneen myös ja hujauksessa tunsin silkkiset huulet omillani. Suljin silmäni ja vastasin suudelmaan. Irroittuduimme hitaasti ja tunsin kuinka kenkäni olivatkin erittäin mielenkiintoiset. Niall nosti sormellaan pääni ylös varovasti ja päästi irti.
Niall: Hyvää yötä, Julia! Niall huikkasi.
Minä: Öitä! sain sanotuksi ja lopuksi sain vielä pusun poskelleni.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
maanantai 1. huhtikuuta 2013
It's time to say hello - 1
Hei, olen Julia ja olen kotoisin Suomesta. Täytin eilen 18 ja unelmani käy toteen, saisin muuttaa Floridaan. Istuin lentokentällä ja kuulutuksia tuli, muttei vielä ollut minun vuoroni päästä koneeseen. Selkäreppuni alkoi painaa jo jonkin verran, joten päätin ottaa sen pois. Tunsin repun osuvan johonkin ja automaattisesti käännyin ja pahoittelin tapahtunutta, mutta siihen se jäikin, koska edessäni, tai siis takanani, istui enkeli. Ei enkeleitä ole olemassa, tiedän sen, mutta tämä tässä oli sellainen.
Minä: Olen pahoillani äskeisestä. Minun nimeni on Julia. Sanoin hymyillen varovaisesti.
Poika: No, ei se mitään, näitä sattuu. Olen Niall. Poika, eli Niall, vastasi ja hymyili minulle takaisin.
Minä: Minun pitää korvata tämä jotenkin. Sanoin vielä ennen kuin kuulin kuulutuksen.
*Lento Floridaan, lähtee portilta F!*
Minä&Niall: Tämä onkin minun lentoni, täytyy mennä! Sanoimme samaan aikaan.
Niall: Ai sinäkin lähdet Floridaan, mennäänkö samaa matkaa? Niall kysyi ja nousi penkiltään. Nyökkäsin ja kävelimme pikaisesti porteille. Ainiin, se vyö! Muistin samalla.
*PIIP, PIIP* Kuului porteista.
Tarkastaja: Neiti, ottakaa arvotavaranne pois. Tarkastaja sanoi ja otin vyöni pois. Onneksi shortsini pysyivät silti. Kävelin portista läpi ja saimme Niallin kanssa matkalaukkumme ja minä myös vyöni, jonka laitoin heti takaisin. Kävelimme pitkin jotain 'putkea' ja saavuimme lentokoneeseen. Istuimme vierekkäisille penkeille ja jätin selkäreppuni viereeni. Nostin pöydän oikealta puoleltani ja repustani läppärini. Kävin läpi Twitterin ja huomasin uuden seuraajan: Niall Horan. Katsoin viereeni ja näin Niallin hymyilevän kännykkä kädessään. Samassa tajusin, että pikkusiskoni lempilaulaja oli Niall Horan ja sama poika oli jossain bändissä. Mikä sen nimi olikaan? One Way? One Direction, se oli se bändi! Käännyin takaisin läppärini suuntaan ja seurasin häntä takaisin. Katsoimme taas toisiamme, mutta tällä kertaa suoraan silmiin. Tuijotimme toisiamme hetken aikaa ja sitten palasin todellisuuteen. Lentokone lähti nousuun ja korviini sattui hetken aikaa, mutta se oli hetkessä ohi. Laitoin tietokoneeni pois ja otin rennon asennon ja aloin nukkumaan. Tunsin kallistuvan vasempaan ja hetkessä nojasin Niallin olkapäähän.
Minä: Olen pahoillani äskeisestä. Minun nimeni on Julia. Sanoin hymyillen varovaisesti.
Poika: No, ei se mitään, näitä sattuu. Olen Niall. Poika, eli Niall, vastasi ja hymyili minulle takaisin.
Minä: Minun pitää korvata tämä jotenkin. Sanoin vielä ennen kuin kuulin kuulutuksen.
*Lento Floridaan, lähtee portilta F!*
Minä&Niall: Tämä onkin minun lentoni, täytyy mennä! Sanoimme samaan aikaan.
Niall: Ai sinäkin lähdet Floridaan, mennäänkö samaa matkaa? Niall kysyi ja nousi penkiltään. Nyökkäsin ja kävelimme pikaisesti porteille. Ainiin, se vyö! Muistin samalla.
*PIIP, PIIP* Kuului porteista.
Tarkastaja: Neiti, ottakaa arvotavaranne pois. Tarkastaja sanoi ja otin vyöni pois. Onneksi shortsini pysyivät silti. Kävelin portista läpi ja saimme Niallin kanssa matkalaukkumme ja minä myös vyöni, jonka laitoin heti takaisin. Kävelimme pitkin jotain 'putkea' ja saavuimme lentokoneeseen. Istuimme vierekkäisille penkeille ja jätin selkäreppuni viereeni. Nostin pöydän oikealta puoleltani ja repustani läppärini. Kävin läpi Twitterin ja huomasin uuden seuraajan: Niall Horan. Katsoin viereeni ja näin Niallin hymyilevän kännykkä kädessään. Samassa tajusin, että pikkusiskoni lempilaulaja oli Niall Horan ja sama poika oli jossain bändissä. Mikä sen nimi olikaan? One Way? One Direction, se oli se bändi! Käännyin takaisin läppärini suuntaan ja seurasin häntä takaisin. Katsoimme taas toisiamme, mutta tällä kertaa suoraan silmiin. Tuijotimme toisiamme hetken aikaa ja sitten palasin todellisuuteen. Lentokone lähti nousuun ja korviini sattui hetken aikaa, mutta se oli hetkessä ohi. Laitoin tietokoneeni pois ja otin rennon asennon ja aloin nukkumaan. Tunsin kallistuvan vasempaan ja hetkessä nojasin Niallin olkapäähän.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
True love, or is it - 6
Minä: Louis, meidän ei pitäisi tehdä tätä. Sanoin ja työnsin Louisia pois päin. Kävelin olohuoneeseen, jossa tällä kertaa ei ollut ketään, ja istuin sohvalle. Louis seurasi minua ja istui viereeni laittamalla toisen kätensä minun ympärilleni, samoin kuin Caspar. Kaikki mitä Louis teki, muistutti Casparista. Minulle tulee siitä kamala olo, kun petän jotakuta, mutta Casparia se ei näköjään haittaa, että särkee ihmisten sydämiä!
Louis: Onko jokin vialla? Louis kysyi halaten minua. Pudistin päätäni ja halasin poikaa takaisin.
Saanko kysyä yhden asian? Hän jatkoi ja nyökkäsin. Keitä ne tyttö ja poika olivat sinun kodissasi?
Voi ei, hän kysyi juuri sen, jota en halunnut kertoa. Nielaisin, mutta liian kovaäänisesti.
Minä: Öm, minun sisaruksiani. Valehtelin nopeasti. Mitä minun päässäni liikkuu?
Louis: Aijaa, luulin jo, että se poika olisi sinun poikaystäväsi. Louis sanoi helpottuneena ja naurahti.
Minä: Äh, valehtelin. Caspar on poikaystäväni ja se tyttö, Cristy, on hänen tyttöystävänsä. Caspar petti minua ja kertoi vasta tänään. Sanoin ja purskahdin itkuun. Louis halasi minua uudelleen ja tällä kertaa otti minut syliinsä. Itkin hänen olkapäätänsä vasten. Kuulin portaista taas töminää ja samassa olohuoneen ovella seisoi Niall ihmettelevä katse kasvoillaan. Katsoin häntä kohti, mutta jatkoin itkemistä uudestaan. Niall asteli meitä kohti hiljaa ja istui meidän viereemme.
Niall: Mikä on hätänä? Hän kysyi irlantilaisaksentillaan. Se sai minut rauhoittumaan ja käänsin päätäni. Nyt nojasin Lousisin rintakehää vasten. Kuulin heidän kuiskivan jotain, mutta en jaksanut kuunnella. Päätin ilmoittaa Casparille jääväni tänne yöksi, vaikka hän sanoi, että menisin vielä kotiin takaisin. Siihen oli kaksi syytä ja ensimmäinen oli: hän on Cristyn kanssa ja toinen: kello on jo yli kaksitoista yöllä.
Louis: Me päätimme, että sinä jäät tänne yöksi. Kello on jo sen verran. Louis sanoi hymyillen, huomasin Niallinkin hymyilevän. Aloin itsekin hymyilemään. Louis kantoi minut hänen huoneeseensa ja kävi äkkiä vessassa, samalla itse menin jo sänkyyn. Kuulin vessan oven kolahtavan kiinni ja seuraavaksi hiippailua takanani. Louis kipusi sänkyyn ja veti minut hänen lämpimään vartaloonsa kiinni. Nojasin häneen ja nukahdin heti.
Aamulla, Louisin näkökulma:
Kuulin pientä, hentoa tuhinaa vierestäni. Huomasin Daisyn nukkuvan vielä. Aloin silittämään hänen poskeaan. Halasin Daisya todella lujaa, en antaisi Casparin satuttaa häntä enää koskaan. Tunsin tytön olevan kylmä ja sitten tajusin, että olin varastanut koko peiton, laitoin peiton meidän molempien päälle ja lämmitin tyttö yhä. Yhtäkkiä kuulin epämääräistä muminaa vierestäni. Ravistelin Daisya hellästi ja se sai tytön heräämään.
Daisy: Ai, huomenta. Hän sanoi väsyneesti. Sanoin huomenet takaisin ja suutelin häntä otsalle. Daisy kääntyi ja se taisi olla merkki siitä, että saan pukeutua, tehtyäni sen kävelin alakertaan tekemään aamupalaa, mutta keittiö oli jo täynnä pikkukokkeja. Harry tietysti pääkokkina, Liam ja Niall tarjoilijoina ja Zayn varmaan nukkumassa vielä Perrien kanssa. Pian huomasin Daisyn kävelevän portaita alas. Hän oli laittanut hiuksensa leteille. Hymyilin hänelle ja Daisy käveli suoraa päätä pöydän ääreen istumaan. Söimme aamiaisen keskustellen rauhassa, mutta meidät keskeyttyi puhelimen ääni. Daisy otti puhelimensa ja näin hänen ilmeestään, että viesti oli Casparilta.
Daisyn näkökulma:
Caspar ei näköjään tykkää siitä, että kun minä olen toisten poikien seurassa.
Sanoin, että sinun pitää tulla takaisin kotiin, mutta kuuntelitko sinä?
Et tietenkään! Olet aivan päätä myöten pihkassa siihen toiseen! Olen
jättänyt Cristyn nyt sinun vuoksesi ja yöllä odotin sinua kotiin, muttet tullut.
Miksi? Koska se toinen poika on saanut sinut hullaantumaan häneen!
Kai meidänkin juttumme on nyt ohi, oli kiva olla sinun kanssasi 2-3 kk.
- Caspar
Mitä. Ihmettä. En voinut estellä itseäni ja tunsin muutaman kyynelen poskellani. Louis otti puhelimeni ja Niall pyyhki kyyneleeni hymyillen minulle. Koitin hymyillä takaisin, mutta vastaukseni oli vain vino irvistys.
Louis: Älä välitä siitä Casparista, sinulla on minut ja muut pojat tukenasi. Tiedän sinun olevan vahva ja, että pystyt unohtamaan hänet. Louis sanoi ja ojensi kännykkäni. Laitoin kännykkäni taskuun ja jätin leivän pöydälle. Kävelin Louisin huoneeseen, mutten muistanut, missä niistä viiden oven takana olisi Lousisin huone. Päätin avata yhden ja se oli kuin olikin sama huone, josta olin lähtenytkin. Menin sängylle istumaan, otin tyynyn syliini ja puristin sitä lujaa. Kuulin oven avautuvan ja sieltä tuli Louis. Hän istui viereeni ja otti minut halaukseensa. Halasin poikaa takaisin.
Louis: Älä itke, olet minun, ikuisesti. Louis sanoi ja suuteli minua huulille.
Louis: Onko jokin vialla? Louis kysyi halaten minua. Pudistin päätäni ja halasin poikaa takaisin.
Saanko kysyä yhden asian? Hän jatkoi ja nyökkäsin. Keitä ne tyttö ja poika olivat sinun kodissasi?
Voi ei, hän kysyi juuri sen, jota en halunnut kertoa. Nielaisin, mutta liian kovaäänisesti.
Minä: Öm, minun sisaruksiani. Valehtelin nopeasti. Mitä minun päässäni liikkuu?
Louis: Aijaa, luulin jo, että se poika olisi sinun poikaystäväsi. Louis sanoi helpottuneena ja naurahti.
Minä: Äh, valehtelin. Caspar on poikaystäväni ja se tyttö, Cristy, on hänen tyttöystävänsä. Caspar petti minua ja kertoi vasta tänään. Sanoin ja purskahdin itkuun. Louis halasi minua uudelleen ja tällä kertaa otti minut syliinsä. Itkin hänen olkapäätänsä vasten. Kuulin portaista taas töminää ja samassa olohuoneen ovella seisoi Niall ihmettelevä katse kasvoillaan. Katsoin häntä kohti, mutta jatkoin itkemistä uudestaan. Niall asteli meitä kohti hiljaa ja istui meidän viereemme.
Niall: Mikä on hätänä? Hän kysyi irlantilaisaksentillaan. Se sai minut rauhoittumaan ja käänsin päätäni. Nyt nojasin Lousisin rintakehää vasten. Kuulin heidän kuiskivan jotain, mutta en jaksanut kuunnella. Päätin ilmoittaa Casparille jääväni tänne yöksi, vaikka hän sanoi, että menisin vielä kotiin takaisin. Siihen oli kaksi syytä ja ensimmäinen oli: hän on Cristyn kanssa ja toinen: kello on jo yli kaksitoista yöllä.
Louis: Me päätimme, että sinä jäät tänne yöksi. Kello on jo sen verran. Louis sanoi hymyillen, huomasin Niallinkin hymyilevän. Aloin itsekin hymyilemään. Louis kantoi minut hänen huoneeseensa ja kävi äkkiä vessassa, samalla itse menin jo sänkyyn. Kuulin vessan oven kolahtavan kiinni ja seuraavaksi hiippailua takanani. Louis kipusi sänkyyn ja veti minut hänen lämpimään vartaloonsa kiinni. Nojasin häneen ja nukahdin heti.
Aamulla, Louisin näkökulma:
Kuulin pientä, hentoa tuhinaa vierestäni. Huomasin Daisyn nukkuvan vielä. Aloin silittämään hänen poskeaan. Halasin Daisya todella lujaa, en antaisi Casparin satuttaa häntä enää koskaan. Tunsin tytön olevan kylmä ja sitten tajusin, että olin varastanut koko peiton, laitoin peiton meidän molempien päälle ja lämmitin tyttö yhä. Yhtäkkiä kuulin epämääräistä muminaa vierestäni. Ravistelin Daisya hellästi ja se sai tytön heräämään.
Daisy: Ai, huomenta. Hän sanoi väsyneesti. Sanoin huomenet takaisin ja suutelin häntä otsalle. Daisy kääntyi ja se taisi olla merkki siitä, että saan pukeutua, tehtyäni sen kävelin alakertaan tekemään aamupalaa, mutta keittiö oli jo täynnä pikkukokkeja. Harry tietysti pääkokkina, Liam ja Niall tarjoilijoina ja Zayn varmaan nukkumassa vielä Perrien kanssa. Pian huomasin Daisyn kävelevän portaita alas. Hän oli laittanut hiuksensa leteille. Hymyilin hänelle ja Daisy käveli suoraa päätä pöydän ääreen istumaan. Söimme aamiaisen keskustellen rauhassa, mutta meidät keskeyttyi puhelimen ääni. Daisy otti puhelimensa ja näin hänen ilmeestään, että viesti oli Casparilta.
Daisyn näkökulma:
Caspar ei näköjään tykkää siitä, että kun minä olen toisten poikien seurassa.
Sanoin, että sinun pitää tulla takaisin kotiin, mutta kuuntelitko sinä?
Et tietenkään! Olet aivan päätä myöten pihkassa siihen toiseen! Olen
jättänyt Cristyn nyt sinun vuoksesi ja yöllä odotin sinua kotiin, muttet tullut.
Miksi? Koska se toinen poika on saanut sinut hullaantumaan häneen!
Kai meidänkin juttumme on nyt ohi, oli kiva olla sinun kanssasi 2-3 kk.
- Caspar
Mitä. Ihmettä. En voinut estellä itseäni ja tunsin muutaman kyynelen poskellani. Louis otti puhelimeni ja Niall pyyhki kyyneleeni hymyillen minulle. Koitin hymyillä takaisin, mutta vastaukseni oli vain vino irvistys.
Louis: Älä välitä siitä Casparista, sinulla on minut ja muut pojat tukenasi. Tiedän sinun olevan vahva ja, että pystyt unohtamaan hänet. Louis sanoi ja ojensi kännykkäni. Laitoin kännykkäni taskuun ja jätin leivän pöydälle. Kävelin Louisin huoneeseen, mutten muistanut, missä niistä viiden oven takana olisi Lousisin huone. Päätin avata yhden ja se oli kuin olikin sama huone, josta olin lähtenytkin. Menin sängylle istumaan, otin tyynyn syliini ja puristin sitä lujaa. Kuulin oven avautuvan ja sieltä tuli Louis. Hän istui viereeni ja otti minut halaukseensa. Halasin poikaa takaisin.
Louis: Älä itke, olet minun, ikuisesti. Louis sanoi ja suuteli minua huulille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)