It's time to say hello - 2

Tunsin tökkimistä kyljessäni. Räpäyttelin silmiäni ja näin Niallin vieressäni. Nyt muistan, Floridan lento! Tajusin samassa. Samalla tuli kuulutus, että saapuisimme Floridaan. Aloitin pakkaamaan tavaroitani ja samalla kun olin valmis, tuli uusi kuulutus: *Olemme saapuneet Floridaan!* Istuin aivan rauhassa, mutta näpräilin kännykkääni. Kun tunsin korvieni sattuvan taas hieman, tiesin, että olimme laskeutumassa. Laitoin kännykän pois ja hetken päästä otin turvavyön pois ja nousin penkiltäni. Otin myös tavarani ja kävelimme muiden mukana pois. Lentokentällä minulla ei ollut kyytiä, joten hain taksin. Niall kysyi kuitenkin, jos minä haluaisin mennä hänen kyydissään. Niallia odotti siis musta Range Rover vähän kauempana muista autoista. Vastasin myöntävästi ja astuimme autoon, kuitenkin ensin laitettuamme kaikki matkatavaramme takakonttiin.
Niall: Best Western Homesteadiin, kiitos! Niall huikkasi ja kuski nyökkäsin. Katsoin koko matkan ulos ikkunasta, kunnes tunsin jonkun vetävän minua. Vilkaisin vasemmalle puolelleni ja Niall hymyili minulle. Tajusin, että minulla oli turvavyö, joten en 'venynyt' pitkälle.
Minä: Niall, minulla on turvavyö ja mitä sinä edes teet. Sanoin ja vetäydyin pois. 
Niall: No, kun sinä olet niin nätti ja tykkään sinusta paljon. Niall sanoi hiljaa, kuulin vain sanan 'nätti', mutten saanut muusta selvää. Hihitin hieman ja se sai Niallin punastumaan. Taputin hänen olkapäätänsä.
Minä: Hei, turhaan punastelet, sitä paitsi, näytät söpöltä, kun punastelet! Sanoin hymyillen ja pussasin poikaa poskelle. Se vasta saikin pojan punastumaan.
Kuski: Perillä! Kuului kuskin paikalta. Nousimme molemmat autosta ja saimme meidän laukkumme.
Minä: Hei, miten me päädyimme samaan hotelliin!? Huudahdin iloisesti. Nauroimme samalla, kun kävelimme hotelliin sisään. Rekisteröidyimme molemmat sisään ja sattumalta meillä oli samassa kerroksessa huoneet. Menimme samaan hissiin, koska kuka nyt rappusissakaan kantaa matkalaukkujaan. Hissi pysähtyi neljänteen kerrokseen ja me lähdimme eri suuntiin. En tainnut kertoa, että olen hotellissa niin kauan, että löydän oman asunnon. 605, 606, tässä! 607! Katsoin vielä korttiini varmistaakseni huoneeni numeron: 607, kyllä, oikea ovi! Avasin oven ja edessäni avautui pieni eteinen ja sen jälkeen parisänky. Kävelin 'eteiseen' ja vasemmalla puolellani taisi olla vessa. Avasin oven ja vessa se olikin. Raahasin laukkuni lipaston viereen ja itse kaaduin sängylle. Mitäköhän kello on? Kävin respassa kysymässä kelloa ja samalla siirsin kännykkäni samaan aikaan. Kävellessäni hissiä kohti ja musiikin maailmassa en tajunnut, mihin suuntaan jalkani johtivat. Siis suomeksi, minä törmäsin. Nousin ylös silmänräpäyksessä ja huomasin Niallin pitävän otsansa kulmasta kiinni. Auts, taisin osua juuri tuohon kohtaan.  
Minä: Anna minun auttaa sinut ylös. Sanoin ja ojensin kättäni nostaakseni hänet ylös. Niall otti kädestäni ja nousi minun avullani ylös, yhä pitäen kättään otsallansa. Löitkö otsasi muualle vai törmäsivätkö otsammekin? Kysyin, pieni hymyn poikanen kasvoillani.
Niall: Tämä taisi äsken tapahtua, mutta kyllä se siitä paranee, jos siihen tulee mustelma. Niall sanoi ja hymyili minulle, joka sai minut hymyilemään kunnolla.
Minä: Korvaan tämän jotenkin, hmm, miten olisi, jos menisimme tuonne kahvilaan.. Sanoin. Niall nyökkäsi ja otin hänen kädestään kiinni ja 'talutin' hänet kahvilaan. Oi, miten pehmeät kädet! Hei, enhän juuri ajatellut tuota!? 

Syötyämme Niall saattoi minut huoneelleni. Olin juuri kaivamassa avaintani taskusta, kun Niall työnsi minut seinää vasten, katsoen syvälle silmiini noiden merensinisten silmiensä kanssa. Katsoin häneen myös ja hujauksessa tunsin silkkiset huulet omillani. Suljin silmäni ja vastasin suudelmaan. Irroittuduimme hitaasti ja tunsin kuinka kenkäni olivatkin erittäin mielenkiintoiset. Niall nosti sormellaan pääni ylös varovasti ja päästi irti.
Niall: Hyvää yötä, Julia! Niall huikkasi.
Minä: Öitä! sain sanotuksi ja lopuksi sain vielä pusun poskelleni.

It's time to say hello - 1

Hei, olen Julia ja olen kotoisin Suomesta. Täytin eilen 18 ja unelmani käy toteen, saisin muuttaa Floridaan. Istuin lentokentällä ja kuulutuksia tuli, muttei vielä ollut minun vuoroni päästä koneeseen. Selkäreppuni alkoi painaa jo jonkin verran, joten päätin ottaa sen pois. Tunsin repun osuvan johonkin ja automaattisesti käännyin ja pahoittelin tapahtunutta, mutta siihen se jäikin, koska edessäni, tai siis takanani, istui enkeli. Ei enkeleitä ole olemassa, tiedän sen, mutta tämä tässä oli sellainen.
Minä: Olen pahoillani äskeisestä. Minun nimeni on Julia. Sanoin hymyillen varovaisesti.
Poika: No, ei se mitään, näitä sattuu. Olen Niall. Poika, eli Niall, vastasi ja hymyili minulle takaisin.
Minä: Minun pitää korvata tämä jotenkin. Sanoin vielä ennen kuin kuulin kuulutuksen.
*Lento Floridaan, lähtee portilta F!*
Minä&Niall: Tämä onkin minun lentoni, täytyy mennä! Sanoimme samaan aikaan.
Niall: Ai sinäkin lähdet Floridaan, mennäänkö samaa matkaa? Niall kysyi ja nousi penkiltään. Nyökkäsin ja kävelimme pikaisesti porteille. Ainiin, se vyö! Muistin samalla.
*PIIP, PIIP* Kuului porteista.
Tarkastaja: Neiti, ottakaa arvotavaranne pois. Tarkastaja sanoi ja otin vyöni pois. Onneksi shortsini pysyivät silti. Kävelin portista läpi ja saimme Niallin kanssa matkalaukkumme ja minä myös vyöni, jonka laitoin heti takaisin. Kävelimme pitkin jotain 'putkea' ja saavuimme lentokoneeseen. Istuimme vierekkäisille penkeille ja jätin selkäreppuni viereeni. Nostin pöydän oikealta puoleltani ja repustani läppärini. Kävin läpi Twitterin ja huomasin uuden seuraajan: Niall Horan. Katsoin viereeni ja näin Niallin hymyilevän kännykkä kädessään. Samassa tajusin, että pikkusiskoni lempilaulaja oli Niall Horan ja sama poika oli jossain bändissä. Mikä sen nimi olikaan? One Way? One Direction, se oli se bändi! Käännyin takaisin läppärini suuntaan ja seurasin häntä takaisin. Katsoimme taas toisiamme, mutta tällä kertaa suoraan silmiin. Tuijotimme toisiamme hetken aikaa ja sitten palasin todellisuuteen. Lentokone lähti nousuun ja korviini sattui hetken aikaa, mutta se oli hetkessä ohi. Laitoin tietokoneeni pois ja otin rennon asennon ja aloin nukkumaan. Tunsin kallistuvan vasempaan ja hetkessä nojasin Niallin olkapäähän.