Tunsin tökkimistä kyljessäni. Räpäyttelin silmiäni ja näin Niallin vieressäni. Nyt muistan, Floridan lento! Tajusin samassa. Samalla tuli kuulutus, että saapuisimme Floridaan. Aloitin pakkaamaan tavaroitani ja samalla kun olin valmis, tuli uusi kuulutus: *Olemme saapuneet Floridaan!* Istuin aivan rauhassa, mutta näpräilin kännykkääni. Kun tunsin korvieni sattuvan taas hieman, tiesin, että olimme laskeutumassa. Laitoin kännykän pois ja hetken päästä otin turvavyön pois ja nousin penkiltäni. Otin myös tavarani ja kävelimme muiden mukana pois. Lentokentällä minulla ei ollut kyytiä, joten hain taksin. Niall kysyi kuitenkin, jos minä haluaisin mennä hänen kyydissään. Niallia odotti siis musta Range Rover vähän kauempana muista autoista. Vastasin myöntävästi ja astuimme autoon, kuitenkin ensin laitettuamme kaikki matkatavaramme takakonttiin.
Niall: Best Western Homesteadiin, kiitos! Niall huikkasi ja kuski nyökkäsin. Katsoin koko matkan ulos ikkunasta, kunnes tunsin jonkun vetävän minua. Vilkaisin vasemmalle puolelleni ja Niall hymyili minulle. Tajusin, että minulla oli turvavyö, joten en 'venynyt' pitkälle.
Minä: Niall, minulla on turvavyö ja mitä sinä edes teet. Sanoin ja vetäydyin pois.
Niall: No, kun sinä olet niin nätti ja tykkään sinusta paljon. Niall sanoi hiljaa, kuulin vain sanan 'nätti', mutten saanut muusta selvää. Hihitin hieman ja se sai Niallin punastumaan. Taputin hänen olkapäätänsä.
Minä: Hei, turhaan punastelet, sitä paitsi, näytät söpöltä, kun punastelet! Sanoin hymyillen ja pussasin poikaa poskelle. Se vasta saikin pojan punastumaan.
Kuski: Perillä! Kuului kuskin paikalta. Nousimme molemmat autosta ja saimme meidän laukkumme.
Minä: Hei, miten me päädyimme samaan hotelliin!? Huudahdin iloisesti. Nauroimme samalla, kun kävelimme hotelliin sisään. Rekisteröidyimme molemmat sisään ja sattumalta meillä oli samassa kerroksessa huoneet. Menimme samaan hissiin, koska kuka nyt rappusissakaan kantaa matkalaukkujaan. Hissi pysähtyi neljänteen kerrokseen ja me lähdimme eri suuntiin. En tainnut kertoa, että olen hotellissa niin kauan, että löydän oman asunnon. 605, 606, tässä! 607! Katsoin vielä korttiini varmistaakseni huoneeni numeron: 607, kyllä, oikea ovi! Avasin oven ja edessäni avautui pieni eteinen ja sen jälkeen parisänky. Kävelin 'eteiseen' ja vasemmalla puolellani taisi olla vessa. Avasin oven ja vessa se olikin. Raahasin laukkuni lipaston viereen ja itse kaaduin sängylle. Mitäköhän kello on? Kävin respassa kysymässä kelloa ja samalla siirsin kännykkäni samaan aikaan. Kävellessäni hissiä kohti ja musiikin maailmassa en tajunnut, mihin suuntaan jalkani johtivat. Siis suomeksi, minä törmäsin. Nousin ylös silmänräpäyksessä ja huomasin Niallin pitävän otsansa kulmasta kiinni. Auts, taisin osua juuri tuohon kohtaan.
Minä: Anna minun auttaa sinut ylös. Sanoin ja ojensin kättäni nostaakseni hänet ylös. Niall otti kädestäni ja nousi minun avullani ylös, yhä pitäen kättään otsallansa. Löitkö otsasi muualle vai törmäsivätkö otsammekin? Kysyin, pieni hymyn poikanen kasvoillani.
Niall: Tämä taisi äsken tapahtua, mutta kyllä se siitä paranee, jos siihen tulee mustelma. Niall sanoi ja hymyili minulle, joka sai minut hymyilemään kunnolla.
Minä: Korvaan tämän jotenkin, hmm, miten olisi, jos menisimme tuonne kahvilaan.. Sanoin. Niall nyökkäsi ja otin hänen kädestään kiinni ja 'talutin' hänet kahvilaan. Oi, miten pehmeät kädet! Hei, enhän juuri ajatellut tuota!?
Syötyämme Niall saattoi minut huoneelleni. Olin juuri kaivamassa avaintani taskusta, kun Niall työnsi minut seinää vasten, katsoen syvälle silmiini noiden merensinisten silmiensä kanssa. Katsoin häneen myös ja hujauksessa tunsin silkkiset huulet omillani. Suljin silmäni ja vastasin suudelmaan. Irroittuduimme hitaasti ja tunsin kuinka kenkäni olivatkin erittäin mielenkiintoiset. Niall nosti sormellaan pääni ylös varovasti ja päästi irti.
Niall: Hyvää yötä, Julia! Niall huikkasi.
Minä: Öitä! sain sanotuksi ja lopuksi sain vielä pusun poskelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti