Hei, olen Julia ja olen kotoisin Suomesta. Täytin eilen 18 ja unelmani käy toteen, saisin muuttaa Floridaan. Istuin lentokentällä ja kuulutuksia tuli, muttei vielä ollut minun vuoroni päästä koneeseen. Selkäreppuni alkoi painaa jo jonkin verran, joten päätin ottaa sen pois. Tunsin repun osuvan johonkin ja automaattisesti käännyin ja pahoittelin tapahtunutta, mutta siihen se jäikin, koska edessäni, tai siis takanani, istui enkeli. Ei enkeleitä ole olemassa, tiedän sen, mutta tämä tässä oli sellainen.
Minä: Olen pahoillani äskeisestä. Minun nimeni on Julia. Sanoin hymyillen varovaisesti.
Poika: No, ei se mitään, näitä sattuu. Olen Niall. Poika, eli Niall, vastasi ja hymyili minulle takaisin.
Minä: Minun pitää korvata tämä jotenkin. Sanoin vielä ennen kuin kuulin kuulutuksen.
*Lento Floridaan, lähtee portilta F!*
Minä&Niall: Tämä onkin minun lentoni, täytyy mennä! Sanoimme samaan aikaan.
Niall: Ai sinäkin lähdet Floridaan, mennäänkö samaa matkaa? Niall kysyi ja nousi penkiltään. Nyökkäsin ja kävelimme pikaisesti porteille. Ainiin, se vyö! Muistin samalla.
*PIIP, PIIP* Kuului porteista.
Tarkastaja: Neiti, ottakaa arvotavaranne pois. Tarkastaja sanoi ja otin vyöni pois. Onneksi shortsini pysyivät silti. Kävelin portista läpi ja saimme Niallin kanssa matkalaukkumme ja minä myös vyöni, jonka laitoin heti takaisin. Kävelimme pitkin jotain 'putkea' ja saavuimme lentokoneeseen. Istuimme vierekkäisille penkeille ja jätin selkäreppuni viereeni. Nostin pöydän oikealta puoleltani ja repustani läppärini. Kävin läpi Twitterin ja huomasin uuden seuraajan: Niall Horan. Katsoin viereeni ja näin Niallin hymyilevän kännykkä kädessään. Samassa tajusin, että pikkusiskoni lempilaulaja oli Niall Horan ja sama poika oli jossain bändissä. Mikä sen nimi olikaan? One Way? One Direction, se oli se bändi! Käännyin takaisin läppärini suuntaan ja seurasin häntä takaisin. Katsoimme taas toisiamme, mutta tällä kertaa suoraan silmiin. Tuijotimme toisiamme hetken aikaa ja sitten palasin todellisuuteen. Lentokone lähti nousuun ja korviini sattui hetken aikaa, mutta se oli hetkessä ohi. Laitoin tietokoneeni pois ja otin rennon asennon ja aloin nukkumaan. Tunsin kallistuvan vasempaan ja hetkessä nojasin Niallin olkapäähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti